lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi kaksituhattakaksitoista!



Vuosi on vaihtumassa ja raketit räiskyvät taivaalla. Meillä on rauhallinen tunnelma onneksi. Vähän jännitti, miten Hugo reagoi paukkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole sitä noteerannut mitenkään. Noista koirista ei koskaan tiedä ja monille koirille uusivuosi on valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Varoiksi ostin rauhoittavaa feromoniakin (DAP) ja sitä suihkuttelin Hugon tyynyyn.Saas nähdä, kun se todellinen puolen yön räiske alkaa.

Menneeseen vuoteen mahtui monia merkittäviä asioita, joten vuosi 2011 kyllä pysyy mielessä. 

En tiedä voiko olla iloinen siitä, että itseltä löytyy vakava sairaus, mutta olin kuitenkin monen vuoden sairastelun jälkeen siitä hyvin helpottunut, koska lopultakin selvisi, että en sittenkään ollut vain väsynyt, laiska, saamaton ja luulosairas. Toipumisessa menee pitkään ja lääkkeitä syön lopun ikäni, mutta pääasia on, että vähitellen taas alan tuntea itseni aika "normaaliksi".

Paljon iloa ja valoa on elämääni tuonut meille maaliskuussa muuttanut Hugo-koira. Hugo on aina iloisesti häntää heiluttaen vastassa, kun tulen kotiin ja jos vaan istahdan sohvalle, niin salaman nopeasti Hugo loikkaa viereen ja käpertyy kainaloon rapsuteltavaksi.

Ihana uutinen oli myös se, että nuoremmalle pojalleni ja hänen kihlatulleen on ensi keväänä tulossa vauva. Täytyykin paljastaa, että tänään lähdin ostamaan itselleni vaatteita, mutta ensimmäiseksi tarttui mukaan vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Toisesta ihanasta uutisesta kirjoitinkin jo aiemmin eli vanhempi poikanikin kihlautui. Jäämme siis odottamaan hääkellojen kuminaa!!

Iloinen asia on myös se, että jo hyvin iäkkäät vanhempani ovat pysyneet kunnossa ja pärjäävät edelleen kotona omin voimin. Äitini usein miettii, mitä hän vielä ehtii nähdä, kuinka monet lastenlasten häät ja kuinka monta lastenlastenlasta, nyt on seitsemäs tulossa :)

Toivottavasti myös vuosi 2012 tuo paljon hyviä asioita teille ja meille, ainakin hyvällä mielellä siirryn uuteen vuoteen.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Korupaja käynnistyi


Helmien hiplaaminen on terapeuttista ja pitkästä aikaa sain ne esiin. Juhla-asuun tarvittiin piristystä.


Kaulakorun tein ystävälleni Maisalle huomisiin uudenvuoden juhliin.


Kaulakorun lisäksi tarvittiin rannekoru. Musta lähti Maisalle ja vaalean tein itselleni, kun vauhtiin pääsin. Nopeasti näitä tekee. Enin aika menee alkuihmettelyssä ja suunnittelussa.


Aiemmin jo tein tämän rannekorun omaa juhla-asua piristämään ja ne juhlat on jo juhlittukin. Kaulakoru löytyi ennestään.


Hieno nainen tietysti tarvitsee myös korvakorut sävy sävyyn. Ensimmäiset mustat Maisalle, keskimmäiset omiin juhliin ja vaaleat ihan muuten vaan.


Vuosi vaihtuu pian, mutta siitä seuraavalla kerralla!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Myrskyn voimaa

Lähdimme Hugon kanssa aamulenkille, mutta metsään emme uskaltaneet mennä myrskyn vuoksi. No ei tämäkään niin turvalliselta vaikuttanut. Taitaa olla parasta pysyä loppupäivä sisällä.


Laho koivu oli katkennut ja latvus makasi tien toisella puolella olevien sähkölinjojen päällä. Vähän kyllä mietin, voimmeko tuosta alta mennä, mutta menimme kuitenkin.


Tästä ei sitten enää mennä ollenkaan, koko tie suljettu. Hugo ehkä olisi vielä loikannut yli, mutta minä en :D


Montakohan kertaa hyrrä on mahtanut pyörähtää ympäri? Noitten viittojen mukaan ei kannata ainakaan kotiin suunnistaa.


Sitten päästiin kotipihalle. Tämän kuvan otin meidän tontin rajalta. Sillä välillä, kun olimme lenkillä, naapurin puu oli kaatunut, onneksi metsään päin. Toiseen suuntaan kaatuessaan olisi hajottanut naapuritalon upouuden katon.
Tuntuu, että tuuli vaan yltyy...

Mukavaa Tapania ja pysykää sisällä!!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulun iloa!

Aika hyvässä mallissa on joulun valmistelut. Siivoukset on tehty, paketit odottaa valmiina, kuusi on koristeltu ja ruokapuolikin on jo mallillaan ja kinkkua on maistettu. Joululaulut soivat ja tuovat joulun tunnelmaa. Ainoastaan vesisade ulkona ei ole kovin jouluista. Ulkoa kuuluu auton pörinää....



Tuli pieni tauko välillä :) 

Tuo kuva sopii hienosti tämän hetken tunnelmaan, nimittäin sieltä tulivat vanhempi poikani ja hänen morsiamensa. Niin, todella tuore morsian, koska he olivat kihlautuneet matkalla kotoa meille. Ihanan miniäni olen tuntenut jo viisitoista vuotta. Onnea kihlaparille! Joimmekin jo kuohuvat maljat kihlauksen kunniaksi!

Oikein Mukavaa ja Rauhallista Joulua Teille Kaikille!



keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Virkkuukoukussa!!


Virkkuukoukku heiluu tasaisin väliajoin. Keväällä tein maton ontelokuteesta ja kudetta jäi reilusti yli, joten mietin, mitä muuta siitä voisi tehdä.


Tämä kori päätyi lankakoriksi, koska siitä tuli aika iso. Hugoakin kovasti kiinnostaa korin sisältö ja sitä käydään välillä salaa tutkimassa, ei siis mikään lattiamalli meillä.

Tämän tein tänään. Kukkamulta näkyi ikävästi lasipurkista. Nyt näyttää kauniimmalta.

 "Pikkumattoja" olen tehnyt useampia. Vesikuppi pysyy paremmin paikoillaan ja matto myös imee roiskeet, kun Hugon juominen on usein aika vauhdikasta. Sopii moneen muuhunkin tarkoitukseen.


Tähtiä olen virkkaillut pitkin vuotta ja ne luultavasti päätyvät joulukuuseen. Pienemmät tähdet ovat puuvillalangasta ja isommat samettilangasta. Malli löytyy Dropsin sivuilta eli täältä. Tosin hiukan muokkasin mallia, joten ihan samanlaisia eivät ole.

Meillä on satanut eilen ja tänään lunta ja maa on kauniin valkoinen, joten siinä on riittänyt ihmettelemistä.


Mukavaa ja toivottavasti ainakin hiukan lumista viikkoa!



tiistai 6. joulukuuta 2011

Tänään 6.12.



sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Vain muutama viikko enää...


Aika rientää hurjaa vauhtia ja joulu tulee, vaikka ei uskoisi, kun katsoo ulos. Vähitellen jotain jouluista hiipii kotiinkin.


 Onhan tässä lämpimässä ilmassa puolensa. Laitoin nuo hyasintit ulos oven edustalle ja siellä ne ovat hyvin pärjäilleet jo viikon verran. Kauniisti kukkivat, mutta eivät kasva kuten sisällä kävisi. Toisen kuvan lintunen lennähti meille tai oikeastaan pieni parvi lintuja. Lapsena noita lintuja oli meillä kuusessa ja nyt niitä taas sai. Lintuihin liittyy tarinakin muistojen laatikosta. Olin ehkä seitsemän vuotias, kun halusin ostaa paikallisesta paperikaupasta tuollaisen linnun joululahjaksi äidille tai isälle. Kun niitä siellä katselin, pudotin vahingossa koko laatikon lattialle ja ne särkyivät. Ystävällinen kaupantäti ei kuitenkaan ollut vihainen ja sain lintuni enkä joutunut maksamaan särkyneitä lintuja. Sama lintu onkin kymmenet vuodet ollut äidilläni ja isälläni kuusessaan ja taas tänä vuonna se siellä sirkuttaa.


 Pikkuisia kuusia on jo sisällä ja ulkona, mutta sitä isompaa täytyy vielä odottaa tovi. Hugoa on hyvä totuttaa siihen, että puita voi olla sisälläkin, ettei käy, kuten Roopekoiran ensimmäisenä jouluna. Roope tuli aattona kylään, suuntasi suoraan kuusen luo ja nosti koipeaan ja lopun varmaan arvaattekin.
Nyt suuntaan taas ruoanlaittoon, koska kohta toinen pojistani ja miniäni tulevat harjoittelemaan kinkunsyöntiä. Ehkä koirulitkin saavat makupaloja.

Mukavaa joulunodotusta


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...